Kirjoittaja rsuomela » 05 Elo 2015, 08:43
Eilinen sukellus Tornionjoessa oli varsin mielenkiintoinen. Olimme pitkästä aikaa seuran veneellä liikkeellä ja kuuden hengen porukalla: Pekka, Ari-Matti, Seppo, Henkka ja mina sukeltamassa sekä venemiehenä Petri. Ajoimme vanhan maantiesillan yläpuolelle, lähelle vanhaa Lapin Kullan tehdasta ja pudottauduimme veteen. Olimme kahtena ryhmänä; mina ja Ari-Matti sekä Pekka, Henkka ja Seppo. Pekan porukalla oli lisäksi poiju mukanaan, joten heidän sukeltamistaan oli veneestäkin helppo seurata. Poiju on kieltämättä varsin kätevä, turvallisuutta lisäävä vekotin. Sukelsimme suoraan pohjalle, vettä oli tällä kertaa noin 7 m, ja toki aivan pimeää. Myöhemmin totesimme, että noin viiden metrin matalammalla puolella näkee ilman lamppua, kuuden metrin alapuolella tarvitsee ehdottomasti lampun. Löysimme melkein heti aluksi uudehkot alumiinitikkaat (olisiko jollekin työn teko riittänyt...). Virta oli tällä kertaa todella voimakas ja etenimme välillä aika hurjaa kyytiä. Matkan varrella vastaan tuli 5 tai 6 polkupyörän raatoa, vanha radio, vanhoja oluttölkkejä ja muita säilykepurkkeja (avoimia), yhdet lasten työntörattaat (miksi ihmeessä sellaiset joen pohjassa olivat) ja onneksi myös joitakin ahvenia. Kävimme kerran pinnassa katsomassa, missä olemme ja jatkoimme sukellusta noin kolmessa metrissä, sillä tokihan pohjan tuntumassa on mukavampaa edetä kuin pinnassa uimalla. 45 min sukelluksen jälkeen nousimme pintaan ja totesimme olevamme Parasniemen pappilan alapuolella lähellä Haaparannan puolella olevaa betonilaituria. Päätimme ajelehtia siihen ja nousta laiturin kohdalta rannalle. Laiturin kulmalla oli valtavan voimakas virta, mikä vei meidät aluksi hieman ohi laiturista, mutta heti sen jälkeen virta kääntyi akanvirraksi, ja pääsimme hyvin laiturin viereen, mutta jouduimme yllättäen uimaan alavirtaan, jotta pääsimme laiturin portaille. Petri tulikin veneellä hakemaan meidät sieltä; siirsimme varusteet veneeseen ja lähdimme hakemaan Pekan & kumppanit, jotka olivat ajelehtineet jo rautatiesillan alapuolelle saakka. Saimme loputkin varusteineen veneeseen ja ajoimme takaisin kotilaituriin. Matkan osalta tama oli toistaiseksi pisin sukellus, jonka olen Tornionjoessa tehnyt. Ristimme sukelluksen 4 sillan sukellukseksi, joka jatkossa voisi tietenkin olla jonkinlainen suoritus.