Seuran veneen vesillelasku ja sukellusreissu Kukkokarille

[rsuomela]

Saimme seuran veneen tarkistettua ja laskimme sen jälleen vesille. Tällä kertaa vene ei tarvinnut suurempia toimenpiteitä, vaan sekä moottori, vene että traileri olivat kunnossa. Siirsimme veneen trailerilla Leton venesatamaan, lastasimme sukellusvarusteet veneeseen ja ajoimme Kukkokarille. Tällä kertaa mukana oli Henkan, Ari-Matin, Kimmon ja minun lisäkseni kaksi junioria, nimittäin Jimi ja Miikka. Miikkaa aluksi hieman pelotti moottorin kovahko ääni, mutta kun laitoimme moottorikopan paikoilleen, ääni vaimeni merkittävästi ja Miikkakin huokaisi helpotuksesta. Miikka epäili, että joutuvatko hekin sukeltamaan, mutta eivät sentään vielä. Pojat viihtyivät veneessä hyvin ja melkoinen merirosvoleikki oli menossa koko vesillä olon ajan. Sää oli hyvä ja kohtalaisen lämmin, joten reissu oli oikein mukava. Ankkuroimme veneen lähelle arvelemaamme hylyn paikkaa; joko jäät olivat vieneet merkkipoijun tai sitten joku on ottanut sen muuten pois. Onnistuimme asiassa, sillä vaikka emme Ari-Matin kanssa hylkyä onnistuneetkaan löytämään, Henkka ja Kimmo osuivat kohdalle. Olimme Ari-Matin kanssa sukeltaneet aika läheltä ohi. Pohja on paikalla tasainen, simpukoita runsaasti, vanhoja puun kappaleita ja selvästi veneen sekä kalastustarvikkeiden osia on pohjassa jonkin verran. Löysimme Ari-Matin kanssa pohjasta pitkän , narun, joka oli molemmista päistään kiinnitetty jonkinlaiseen rautatankoon. Oletin ensin, että löytäisimme hylyn narua seuraamalla, mutta narulla oli jokin muu tarkoitus. Syvyyttä oli vain 3 m, joten lamppua ei tarvinnut koko sukelluksen aikana ollenkaan. Jätimme veneen Leton venesataman vieraspaikalle; ajattelimme, että voimme käydä vielä tiistaina sukeltamassa samalla alueella. Kyllä vene voi muutaman päivän vieraspaikalla olla; siirrämme sen sitten omalle laituripaikalleen Green Linen viereen Tornionjoelle.